Minun on vaikea kuvitella elämää ilman pysähtymistä – rentoutumista, meditaatiota ja kävelyä metsässä. Kun muistelen aikaa, jolloin en ollut vielä ymmärtänyt näiden kaikkien merkitystä omaan hyvinvointiini, ahdistun. En haluaisi muistaa aikaa, jolloin rintaani painoi useammin kuin kerran päivässä tai kun yritin niskat kireänä suorittaa kaikki päivän tehtävät.

Minulla ei ole lapsia, joten minun on aina pitänyt huolehtia vain itsestäni. Siitä huolimatta erittäin paineistava ja kuormittava työ teki tehtäväänsä. Onnekseni voin sanoa, että ymmärsin pysähtymisen vaikutuksen hyvinvointiini ja sen, kuinka jopa suunniteltu irtiotto auttaa menestymään paremmin vaikeissa ja vaativissa työtehtävissä.

Vaikka työni on nyt muuttunut, se on edelleen erittäin vaativaa. Vaatimukset ja tavoitteet ovat erittäin kovat, mutta ehkä kovimmat tavoitteet asetan itse itselleni. Tämä taitaa olla jokaisen tavoitteellisen ja kunnianhimoisen ihmisen taakka, mutta se on myös piirre, joka luo hyvää.

Pysähtyminen ja rentoutuminen ovat mielestäni taitoja. Aika ja asenne ovat suurimpia syitä, miksi ihmiset eivät enää osaa näitä taitoja. Kuulen usein jonkun sanovan, että ”kyllä mäkin tekisin mutta ei vain ole aikaa”. Yleensä vastaan, että jos ihmisellä ei ole aamuisin aikaa 5-10 minuuttia hengitellä, niin vika on jossain muualla. Olisiko oman elämän suunnittelulla ja ajanhallinnalla enemmän osuutta asiaan? Tämän vuoksi koen, että kyseessä on taito. Täytyy osata johtaa itse itseään, jotta rentoutumiselle löytyy aikaa. Itsensä johtaminen taasen onnistuu huomattavasti paremmin, kun on asenne ja tahtotila kohdallaan. Kun aloittaa pienin askelin pääsee varmimmin maaliin. Eikös sitä sanota, että mielummin pienin askelin oikeaan tavoitteeseen kuin kauheaa vauhtia väärään?

Mitä minä sitten teen rentoutuakseni? Teen aamuisin juuri tuon 5-10 minuutin keskittymisharjoituksen. Työpäivän aikana pidän yhden rentoutumishetken. Jos hetki jää välistä huomaan heti, ettei päiväni ole ollut yhtä tehokas kuin rentoutumishetken kanssa. Hetki voi olla pieni kävely, musiikin kuuntelua tai ihan vain rauhassa istumista ja ajattelua. Tai pieni hengitysharjoitus. Rentoutumisen ja pysähtymisen ei pidä olla suorittamista. Kun avaa oven rentoutumiselle ja tiedostaa kuinka suuri vaikutus sillä on omalle hyvinvoinnille, alkaa sitä haluta täysin luonnollisesti.

Koen, että elämänlaatuni on parantunut merkittävästi, kun olen ottanut rentoutumisen osaksi elämääni. En enää kimpaannu yhtä nopeasti, ajattelen usein ennen kuin toimin (haha), ja mikä tärkeintä, en lähde muiden kiireeseen mukaan.  Osaan keskittyä olennaiseen ja laskea yhdestä kymmeneen ennen kuin toimin. Nämä taidot ovat kehittyneet huomattavasti säännöllisten rentutumisharjoitusten myötä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Name *